Otteluraportti PetPet – Huima (N4).
Kuvat: PetPet – Huima (N4, 12.9.2025)

Naisten Nelosen kausi päättyi perjantaina otteluun Petäjäveden Petäjäiset – Äänekosken Huima. Sarjataulukon kannalta ottelulla ei ollut enää merkitystä, sillä Huiman kuudes ja PetPetin seitsemäs sija oli jo varmistanut. PetPet halusi kuitenkin avata vielä kauden pistetilinsä, ja luonnollisesti Huima halusi katkaista viiden peräkkäisen tappion putkensa.

Pe 12.9.2025
Petäjäveden Petäjäiset – Äänekosken Huima 1–3 (0–2)
PETPET (4-3-3): Perälä – Heiskanen, Sillgren, Korhonen, Hiironen – Kähäri, Kulmala, Tuominen – Leppänen, Lehtinen, Raiskila;
vaihdosta: Yläpoikelus, Hälikkä, Asunta, Järvenpää
HUIMA (4-4-2): Häkkinen – Elomaa, Friman, Piispanen, Kovanen – Kemiläinen, Kiili, Puuranen, Kautto – Lehtinen, Minkkinen;
vaihdosta: Härkänen, Mäenpää, Meriläinen
T: Timonen
Y: 22 Miilulammen kentällä
MAALIT: 15’ 0–1 Minkkinen, 30’ 0–2 Minkkinen, 76’ 1–2 Raiskila, 90’ 1–3 Kovanen
V: –
PP: Raiskila, Heiskanen, Tuominen – Kiili, Piispanen, Minkkinen

Ottelu oli tasainen ja taisteluhenkeinen – jokaisesta pallosta kamppailtiin lujasti, mutta reilusti. Kaksinkamppailuilla oli suuri merkitys. Keskikentällä Meri Tuominen (PetPet) ja Kerttu Kemiläinen (Huima) ottivat useasti yhteen, ja puolustuksissa Anni Piispanen (Huima) ja Eveliina Heiskanen (PetPet) lukivat peliä erinomaisesti, vieden tuulen vastustajan purjeista.

Tuulta aikaiseksi sai erityisesti Huima-kapteeni Veera Kiili, joka jakeli syöttöjä ja kuljetti palloa toistuvasti PetPet:n rangaistusalueen tuntumaan. Myös Netta Minkkinen aiheutti kotijoukkueelle vaaraa: ensin hän laukoi noin 20 metristä vasempaan alakulmaan (15’) ja toisella osumallaan boksin rajalta Huiman 2–0 -johtoon (30’).

PetPetin kauden ainoa maalintekijä Vella Raiskila kokeili ensimmäisellä jaksolla kahdesti vasemmalta: 35’ minuutilla laukaus meni yli, ja 37. minuutilla Häkkinen torjui yrityksen kulmaksi. Jakson lopussa myös Huiman Anna Puurunen oli lähellä osumaa, mutta laukaus suuntautui niukasti ohi (39’).

Myös toisella puoliajalla pelattiin pääosin PetPetin kenttäpuoliskolla, mutta samalla ottelu pysyi tasaisena. Kotijoukkue antoi varoitusmerkin, kun Raiskila osui tolppaan (59’). Toisella puolella Huiman Alina Häkkinen (vaihtoi tauolla maalista kentälle) sai paikan hyvän syöttöketjun päätteeksi, mutta pienestä kulmasta lähtenyt laukaus ei tuottanut vaikeuksia maalivahti Titta Perälälle (65’).

Tässä vaiheessa näkyvyys kentällä alkoi olla erittäin huono. Kenttävalaistus ei syttynyt lainkaan – syynä oli tekninen vika. Tuskinpa kyse oli Vihtavuoren oravasta, vaikka samaan aikaan Miesten Kolmosen ottelu jouduttiin siellä keskeyttämään sähkökatkoksen vuoksi – kuulemma oravan johtopureman takia.
“Ei tainnut olla orava, tai ainakaan oravaa ei ole saatu kiinni itse teosta”, kommentoi PetPetin joukkueenjohtaja Päivi Korhonen.
“Kunnan teknisen puolen työntekijä kävi katsomassa tilannetta [ennen peliä], mutta ei saanut syttymään yrityksistä huolimatta.”
Pimeydestä huolimatta ottelu pelattiin loppuun kärsivällisesti.

Ei se myöskään hämäryydestä johtunut, että sarjan vaarattomin hyökkäys iski 76. peliminuutilla kavennusmaalin. Raiskila pääsi vasemmalla läpi ja pisti pallon varmasti maalivahdin ohi 1–2:een. Se oli Raiskilan kauden kolmas maali ja samalla joukkueen kolmas ja viimeinen. Vella Raiskila on siis viimeistellyt 100% PetPet-naisten maaleista!

Loppukiriä kavennus ei enää aiheuttanut. Lopulta näkyi hieman joukkueiden ikäero, kun äänekoskelaisilla oli enemmän voimareservejä. 90 minuuttia oli juuri tullut täyteen, kun Venla Kovanen viimeisteli taitavasti suoraan kulmapotkusta maalin 1–3:een (90+1’).
Heti sen jälkeen ottelu – ja tämän sarjan osalta kausi – päättyi.

PetPet: “Hauskaa, vaikka välillä turpaan tulee”
PetPet on tällä kaudella hävinnyt kaikki ottelut. Kahdessa viimeisessä ottelussa (edellisessä 1–2 v PaRi /2) pistehaku oli kuitenkin suht lähellä.
“Olemme tällainen altavastaajajoukkue – selvästi eniten harrastepohjalla”, kertoo Pauliina Kähäri.
“Meillä on mukana pelaajia, jotka ovat aloittaneet tällä kaudella. Suurta kehitystä on tapahtunut sekä yksilö- että joukkuetasolla, mistä ollaan tosi ylpeänä.
Huima on ollut kiva vastustaja, koska olemme voinut pelata omaa peliä, ja peli on tasaisempi heitä vastaan. [Huiman] tytöt ovat taitavia vetämään, ja sieltä tulee hienoja maaleja, joille emme mahda mitään. Mutta oli aivan loistavaa, että päästiin tekemään viimeisessä pelissä maali. Oli niitä paikkoja, ja jos olisimme muutaman kerran malttaneet mennä pikkuisen lähemmäksi, olisimme voineet tehdä pari lisää.”

Maalinteko on heikentynyt (viime kaudella 6, nyt 3), mutta puolustuspeli on toisella ison kentän kaudella parantunut maalivahtihaasteista huolimatta: “Meidän maalivahti on ollut loukkaantunut koko kauden. Meidän parhaat pelaajat joutuivat maaliin. Totta kai se näkyy [että he puuttuvat kentällä]. Mutta jos vertaa viime kauteen, jolloin päästettiin yli 80 maalia, ja nyt 53, siellä tapahtunut on suuri kehitys.
Kauden tavoitteissa oli myös voitto. Se ei tullut. Joissakin pelissä on saatu turpaan, mutta silti meillä oli hauskaa.
Ensi kaudella tullaan vielä voimakkaampana takaisin! Kyllä, tässä intoa on. Toivottavasti meillä säilyy pelaajat ja päästään kehittämään itseämme vielä lisää”, kommentoi Kähäri.

Huima: “Tasaisuus pelien välillä puuttuu”
PetPet-pelit maistuivat myös Huimalle, kun molemmat kauden voitot tulivat tästä vastustajasta:
“Hyvä pallollista tekemistä. Oltaisi voitu vielä kovempi tempo pitää läpi pelin, mutta kiva päättää kausi voittoon”, sanoo Juho Mäkelä.

Naisten Nelosessa kauteen on mahtunut kovia tappioita, kuten 0–12 -tappio KeuPaa vastaan, jotka olivat nuorelle joukkueelle oppimisen paikkoja, mutta ehdottomasti myös merkkejä hyvästä kehityksestä:
“Parhaat pelit on ollut syyskierroksen FCV- ja MuurY-revanssit. Niissä pystyttiin haastamaan, vaikka pisteitä ei tullut. Se oli tasonnosto. Välillä oli vähän heikompia pelejä FCS:ää ja KeuPaa vastaan, jotka olivat syyskierroksella selvästi heikompia kuin keväällä. Tasaisuus pelien välillä hieman puuttuu”, Mäkelä miettii.

Edessä on vielä kolme ottelua T18 Kakkosessa. Talvella joukkue joutuu ehkä valinnan paikan eteen: “Näyttää vähän siitä, ettei kahta sarjaa pystytä pelaamaan, mutta toivottavasti runko pysyy, että pystytään pelaamaan joku tätä tai B-junioreiden sarjaa. Näin putki pysyisi”, Mäkelä kommentoi.

FZ